Perinteisesti elokuvamusiikki on ollut oma erottuva genrensä, jonka ilmaisuun kuuluvat klassisen musiikin soittimet sekä emotionaalinen tyyli, jonka tehtävänä on vahvistaa elokuvan kohtauksien tunnelmaa. Kaikki osaavat kuvitella mielessään hiljaisen pianon surullisen kohtauksen taustalla tai jännittävässä kohdassa riitasointuisesti soivat viulut. Usein elokuvamusiikki sävelletään varta vasten kyseiseen elokuvaan, ja pohjana voidaan käyttää esimerkiksi käsikirjoitusta. Musiikin tehtävä on korostaa elokuvan hahmojen luonteenpiirteitä tai kohtauksien tunnelmaa, mutta toisaalta myös hämätä katsojaa tai antaa vihjeitä tulevista tapahtumista.

Elokuvissa on aina käytetty myös enemmän tai vähemmän tunnettujen artistien levyttämiä kappaleita, jolloin ne parhaillaan tukevat toisiaan: artisti saattaa saada lisämyyntiä musiikilleen, ja elokuva saattaa saada oikeanlaista mainostusta voidessaan yhdistää kuuluisan laulajan brändiinsä. Elokuvamusiikin käsite on laajentunut huimasti, ja nykyään monissa elokuvissa käytetään esimerkiksi hip hopia tai konemusiikkia, sillä nämä sopivat tyyliltään erinomaisesti esimerkiksi action-leffoihin tai elokuviin, joiden kohdeyleisö on nuorta.